Esikoinen

Olen Harperien perheen ensimmäinen lapsi ja se varmasti näkyy ja tuntuu sekä positiivisessa, että negatiivisessa.

Tällä hetkellä toimin sisällönhallintakonsulttina ja saan työpäiväni kulumaan ratkaisemalla asiakkaiden ongelmia, joita on mahdoton selittää sukulaisille. Sen verran yritin, että toin kotiin meidän markkinointi DVD:n, jonka informaatio pitäisi olla sillä tasolla että sitä ymmärtää vähän vähemmän tietokoneista ymmärtävä. No, siellä se DVD pölyttyy hyllyssä eikä kukaan ole siihen koskenut. Yritä siinä sitten puhua työpäivästä…

En luonnollisesti ole aina tehnyt siistejä sisähommia vaan ottaessani irtiottoa Roopen valitsemaan uraan päädyin sukulaismiehelle oppisopimuskouluun Forssan Seudun Tiivistys ja Peruskorjaus Ky:n palvelukseen Sangen mielenkiintoinen kokemus! Päätin jo hyvin aikaisessa vaiheessa asuttuani juoppojen muurarien ja muuiden säätäjien kanssa asuntovaunussa, että tämä ei todellakaan ole minua varten. Päätös tuli lyöytyä lukkoon kun horjuin syksyisessä nollakelissä litimärkänä tikkaiden nokassa räystäslautoja kiinnittäessä antaen joka toisen vasaran iskun laskeutua sormilleni.

Vaikka olin jo päättänyt vaihtaa alaa olin vielä muutaman rakennusliikkeen palveluksessa ennen kuin vaihdoin työt tehtaaseen. Aloitin maalaamon pesukärryjen täyttäjänä ja taas tässä hommassa minulla oli kunnia työskennellä alkoholia hiukan enemmän nauttivan kaverin kanssa. Teimme iltavuoroa mikä ilmeisesti kannusti kaveria istumaan iltaa suhtellisen usein. Tällaisen illan jälkeen seuraavana päivän töihin tultiin kevyessä seilissä varustautuneena eurokossulla, joka lipitettin viimeiseen tippaan ennen toista kahvitaukoa. No tämä lipittelijä ei saanut minua vaihtamaan alaa vaan meidän esimies, joka oli ajatusmaailmaltaan jumittunut vuosisadan (1900) alkuajoille ja kohteli alaisiaan kuin he olisivat jotain ikävää johon hän oli kävelyllään astunut. Positiivista maalaushommissa oli se, että pääsi implementioimaan GSB -laatustandardia ja tekemään julkisia kohteita, joista ehkä suomalaisille tunnetuin on Hartwall areena, jonka keltaisten senäkasettien taakse kirjoittelin ponnekkaasti “HIFK suomen mestari” jne.

Tähän samaan aikaan tapasin myös tulevan vaimoni Terhin, joka nykyisellään valittaa että: “menin naimisiin työmiehen kanssa ja nyt kotona ei saa edes taulua seinälle“. Olenkin aktiivisesti opettanut vaimolle erinäisten käsityökalujen käyttöä ja tulokset ovat olleet ihan lupaavia.

Ennen maalaamourani lopetusta meille syntyi esimmäinen lapsi Rebekka, jota kutsuttiin kuukunaksi omintakeisen habituksensa vuoksi. Samaan aikaan Rebekan syntymän kanssa aloin opiskella Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa. Suoritin koulun jokseenkin kiivaassa tahdissa mukiinmenevillä arvosanoilla töiden ohessa, josta Terhi jaksaa vieläkin muistuttaa kuinka kauheaa aikaa se oli.
Erectile dysfunction is buy levitra find for more info nothing but a disorder where a person faces problems in his erection.

Yhtäaikaisesti opiskelun ja maalaamotöiden ohessa aloin tehdä ensimmäisiä konsultointikeikkojani edesmenneelle Remtec Systems Oy:lle, joka on nykyisellään osa Donea. Remtecin aikainen yhteys johti sitten minut painiskelemaan nykyisen Documentum tuotteen kanssa. Ensin aloitin Tieto Technology Oy:n palveluksessa, joka olikin aivan mahtava työpaikka kun vertasin sitä aikaisempiin suhteellisen kieroutuneisiin työyhteisöihin. Nykyisellään jatkan samaisen Documentum -tuotteen konsultointia EMC:n leivissä.

Töiden lisäksi olemme saaneet seuraavan lapsen vuonna 2004, jonka nimeksi tuli Sofia. Sofia on veistetty täysin eri puusta kuin vanhempi sisarensa Rebekka lähinnä “mulle heti kaikki ja nyt” asenteensa osalta. Sofian lempinimeksi on jostain kumman syystä vääntynyt Sompula. Sofian maailma on mullistumassa muutaman viikon kuluttua kun meille syntyy perheen kuopus työnimeltään Rumpali.

Vapaa-aikaani kulutan nykysellään kunnostamalla meidän asuntoa ja sen pihaa, kuntoilemalla ja mökkeilemällä kun muut menot sen sallivat.

christopher(at)harper.fi
t. Ride