The extended harper family site
Edellisessä blogiartikkelissani kerroin kuinka kirjoitin muistiin muutamia tekstirivejä, jotta Terhi tekisi niistä biisin.
Kuten odotettavissa oli, ensimmäinen yritykseni värkätä laulun sanoja ei menyt ihan puikkoihin. Terhi kuitenkin otti sanat ja käytti taitojaan niihin ja lopputuloksena syntyi jotakin jota voit tulla vaikkapa paikan päälle kokoukseen kuulemaan (en tosin pysty takamaan, että laulua soittettaisiin jokaisessa kokouksessa. Tässä eglanninkieliset sanat lopulliseen tuotteeseen:
In my previous post I discussed how some lines for music were recorded and this post is a follow-up on what happened with those lines.
As to be expected my first stab at creating song lyrics wasn’t received as such. Terhi took her skills to the lines I provided and came up with something quite… – well, you need to judge for yourself by coming to one of our meetings and hearing the song for yourself (this is no guarantee that the song is played in every meeting ;-)). Here are the lyrics for the final song:
Taas yksi näitä omituisia öitä kun nukkumisesta ei tullut mitään, maanantai 26 toukokuuta ollaksemme tarkkoja. Muistaakseni edeltävissä eikä seuraavissa päivissä ei ollut mitään erikoista, joka aiheuttaisi tälläistä rauhattomuutta.
Minulla on tapana jäähdytellä päivästä kun menen nukkumaan kertaamalla päivän tapahtumia ja rukoilemalla mennyttä sekä tulevaa käytäen siihen normaalisti tunninkin. Ottaen huomioon tämän tavan aika jona uni ei tullut pantiin hyvään käyttöön rukoilemalla. Todella omituinen juttu tapahtui rukoillessani ja se tuntui kuin käteni ja jalkani olisivat olleet liekeissä! Minulla oli muistikuva profeetasta, joka yritti olla puhumatta Jumalasta aiheuttaen tunteen että hänen luunsa olisivat tulessa.
Tämän muistikuva säilyi aamuun asti mitä ei aina tapahdu. Tämä aiheutti ankaran raamatun tutkimisen löytääkseni kohdan jossa puhutaan liekehtivistä luista. Toden totta sieltähän se löytyi Jeremia 20:9, jossa puhutaan juuri tästä tapahtumasta.
It was one of those weird nights when you just cannot fall asleep, Monday the 26th of May 2008 to be exact. As I recall there was nothing special about the preceding or following day(s) that should cause such unrest.
I have a habit of winding down when I lay down to sleep with recollections of the past day and with praying regarding events past and future and this usually takes anything up to an hour. Given this practise the time tossing and turning was put to good use and I prayed. A seriously weird thing occurred while praying and it was like my hands and feet were ablaze! I had a recollection of a prophet that tried to stop talking about God causing his bones to feel like they were lit on fire.
Puhe henkilökohtaisesta uskosta ja sen merkityksestäIf you are taking protease inhibitors, such as for the treatment of HIV, your doctor may recommend a 25 mg dose and may limit you to one measurements of viagra properien Click Here in a 72-hour (3 days) period. kristitylle. Voimapiste esitys tästä.
Rebekan syntymän jälkeen Untuvaisentien kaksio alkoi käydä ahtaaksi kun me kaikki kolme asuimme samassa makuuhuoneessa. Siispä haimme lainaa ja saimmekin sitä Sammosta täysin ilman takuita vaikka me molemmat olimme opiskelijoita! No lainaa oli vain 120K mummoa asumisoikeusasuntoa varten, eli ei puhuttu mistään järisyttävistä summista.
Asunto johon päädyimme oli hiomotiellä ja sen pohjoispuolen ikkunoista näkyi ABB:n tehdashalli ja länsi/etelä ikkkunoista näkyi Strömbergin koulu. Aikamoinen muutos merinäköalaan!
A man under 18, female & kids should not be practiced by the children as well as by the their site viagra properien users as the weekender solution.
No asunto oli uusi, ollimme saaneet vaikuttaa sisustusratkaisuihin ja siinä oli neljä huonetta joista yhden muutimme työhuoneeksi. Aikamoista luksusta, mutta se loppui hyvin lyhyeen kun aloitin nykyiset työt. Asumisoikeusasunnon kuluihin sai (kai vieläkin) asumistukea, joka kattoi suuren osan asumiskuluista kun opiskelimme, mutta pieneni kun aloitin nykyiset hommani ja hävisi kokonaan kun sain ensimmäisen palkankorotuksen. Nykyisellään ei voi sanoa muutakuin, että ihan yhtä viheliäinen asumismuoto kuin vuokralla asuminen sillä erotuksella että iso summa omaa rahaa on asumisoikeusyhtiön taskussa.
Samaan aikaan kun perhe suunitteli muuttoa Englantiin Roopen töiden perässä minä olin töissä rakennusliikkeessä, joka teki keittiö ja kylpyhuone urakkaa päijänteentiellä jo edesmenneen Elannon työntekijäasuntoihin. Itseasiassa aloitin työni kyseisessä yrityksessä tällä työmaalla.
No kun minulla iski tarve omaan asuntoon marssin elannon pääkonttoriin ja täytin asunnonhakupaperit antaen tarkan osoitteen asunnosta, jonka halusin ja kauhean selityksen virkailijalle, että itseasiassa minähän olen Elannon työntekijä, koska remontoin heidän asuntojaan. Ei mennyt kauaakaan kun olin kirpputorilla katsomassa itselleni sohvaa ja paria nojatuolia uuteen “Elannon” asuuntooni. Sohvasta vielä sen verran, että naureskelemme Terhin kanssa vieläkin kuinka makasimme siinä kuppimallisella sohvalla vierekkäin niin rakastuneina. Ei tulisi nykypäivänä kyseeseen kuuna kullan valkeana, niin epämukava se oli!
Huvittavia yksityiskohtia tästä kämpästä tai taloyhtiöstä olivat Riku Kiri, jonka talon kokoinen olemus sai ihmisen halvautumaan pelosta pimeällä kellarikäytävällä. Toinen sangen epämiellyttävä kokemus olivat taloyhtiön talonmiehen hommissa olleet äiti ja tytär, joiden mielestä kaikkien muiden asiat olivat heidän asioitaan. Tiedätte varmaan tyypin?
In complicated cases CT order cheap viagra try here now scan may also performed.
Muuten paikka oli aivan loistava talossa oli kauppa, kirjasto kadun toisella puolella ja kaikki julkiset kulkuneuvot junaa lukuunottamatta junaa olivat aivan vieressä.
Kaikenlisäksi kurvin vilkkaanpuoleinen yöelämä sopi vallan mainiosti nuoren miehen makuun. Mitä nyt joskus pelotti tulla iltavuorosta kotiin vikalla metrolla Sörkaan. Nykyisen vaimoihmisen löydyttyä taisimme pitää Parnell’sia toisena olohuoneenamme nuhjuisen yksiön sijaan.
Asuttuamme Tebulin kanssa jonkin aikaa päijänteentiellä missä “talonmies” tiesi jokaisen liikkeesikin aloimme etsimään uutta asuntoa ja löysimmekin sellaisen välitystoimiston kautta. Ei voi muuta sanoa kuin että olen onnellinen kun ei niiden riistäjien kanssa tarvitse enään olla tekemisissä. Hyvänä esimerkkinä oli keittiön kalusteiden kunnostus, joka oli minun senhetkinen ammattini. Asiakas olis ehkä korvannut hiukan enemmän, mutta tämä välitysfirma torpeedoi kaikki yritykset ja saimme vuokrahyvitystä tarvikkeiden verran. Semmosta hyväksikäyttöä että oksat pois!
No asunto jonka saimme untuvaisentieltä oli kahdeksannessa kerroksessa ja varustettu upealla merinäköalalla. Huvittavana yksityiskohtana kavarimme asuivat samassa taloyhtiössä toisella puolella katua ja heidän näköalansa oli Nesteen huoltoasama.
Asuessamme pilvien korkeudella perheeseemme lanseerattiin termi “bumerangi katse”, koska meillä piti olla verhot / sälekaihtimet kiinni ettei naapurit näe!!!???!!! Meillä ei ollut yhtäkään naapuria joka olisi fyysisesti pystynyt näkemään sisälle meidän asuntoon joten ainut johtopäätös oli ja tuntuu olevan edelleen on se että naapurien katse ei kulje perinteistä suoraa linjaa vaan se ensin kipuaa naapuritalosta (kolmikerroksisia) meidän kahdeksanteen kerrokseen ja tekee sen jälkeen mutkan ja kurvaa sisälle meidän asuntoon. Eikös Spede joskus tehnyt ohjelmia tälläisestä logiikasta?
slovak-republic.org levitra price Again the list is endless.
Aika untuvaisentiellä meni minulta pahasti ohi vaikka siihen mahtui naimisiinmeno, Rebekan syntymä, työt, seurakunta ja kolu. Tai ehkä juuri siksi asiat menivät ohi kun oli aivan liian monta rautaa tulessa.
Aloitin kuntoilun rullaluistelulla, koska siinä oli jännä vaaran tunne ja jäin pahasti koukkuun endorfiineihin joita itsensä kiduttamisesta sai. Addiktion tyydyttämiseksi täytyi kuntoilua jatkaa syssymmällä ja pyöräily tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Kiertelin erinäisiä kauppoja ja päädyin sukulaismiehen GOVELOGO:sta myymään Raleighin hybridi pyörään. Päätös jota olen alkanut katumaan, koska haluaisin kunnon kilpapyörän. Halu kunnon välineeseen on kasvanut sitämukaan kun kilometrejä nykyisellä on tullut enemmän. Ärsyttävimpiä piirteitä nykyisessä ovat epätarkat vaihteet, jousitettu keula ja pysty ajoasento. Kaikki ominaisuuksia jotka tuntuivat vähän polkeneesta alkuun hyviltä. Nyt olen kuunnellut mielenkiinnolla työkaveria, joka on kokoamassa pyörää, jossa on suoraveto ja siinä ei ole jarruja. Kuulemma kovassa huudossa pyörälähettien keskuudessa. No minun ei ole tarkoitus ihan noin extreme härveliin investoida, mutta aina kun Ranskan ympäriajo on käynnissä ja etenkin silloin kun etappi päättyy L’Alpe d’Hueziin on uuden pyöränostokuume kovimmillaan. L’Alpe d’Huezista on sanottava sen verran että nykyisessä työpaikassani eräs maajohtaja oli luvannut (lyönyt vetoa) ajaa vuoden 2005 tourin L’Alpe d’Hueziin päättyvän etapin ja hän tiedusteli olisiko kenelläkään ollut mielenkiintoa lähteä mukaan. En tiedä miten äijän kävi, mutta sen tiedän että minä jänistin.
Pyöräily ei ihan vedä hauskuudessa vertoja rullaluistelulle, mutta se on sanottova että nopeampaa se on. Rullilla ennätys aikani kotoa töihin on reilu 50 minuuttia ja fillarilla kymmenen minuuttia vähemmän.
Phytopharm generic levitra icks.org has spent more than $20 million on hoodia research.
Niin se SPD onnettomuus, joka on se kun vauhti loppuu ja jalkaa ei saa irti polkimesta. Voin vakuuttaa, että on noloa kun aikuinen äijä rysähtää kyljelleen odottaessaan valon vaihtumista vihreäksi vaudin ollessa huimaava 0/kmh.
Kun kolmenkympin raja alkoi lähestyä ja olin tehnyt toimistohommia jo muutaman vuoden huomasin kaksi asiaa. Ensimmäinen oli ajoittain kovaksikin äityvä alaselän kipu ja toinen oli lisääntyvä rasvakerros mahan seudulla. Ensimmäinen selkeästi johtui fyysisen työn vaihtamisesta istumatyöhön samalla kun muut toiminnot säilyivät ennallaan. No yllätys yllätys toimisto vässykän selkähän ei sellaista kestä ja se menee rikki. Onneksi varsinainen ruoto on kunnossa, mutta ne lihakset. Toinen minulle henkilökohtaisesti järkyttävämpi muutos oli michelin renkaat jotka alkoivat koristaa mahaani. Terhin mielestä olen alipainoinen ja minun tulisi lihota vähintään 20 kiloa, mutta jos on aina ollut langanlaiha niin pienikin muutos tuntuu pahalta!
Näisitä huomioista johtuen päätin että jotain on tehtävä. Juokseminen oli poissuljettu, koska se vain on kaikinpuolin vastenmielistä puuhaa, johtuen varmaan ikävästä muistijäljestä, joka peruskoulun pakolliset juoksutunnit Myllypuron pururadalla (nykyisellään näköjään rakennettu taloja täyteen). Nuoruudessa nähtyjen Kontulan pommisuojan punntisaleissa viihtyneiden narsististen lihasmöykkyjen tähden kuntosalit tuntuivat jotenkin vierailta. Pelastuksen kuntoilu dilemmaan toivat isän joskus 80-90-luvun taitteessa Sveitsistä tuomat muovikuoriset Kontulasta joko Stadikalle tai Kumpulaan.
