Taas yksi näitä omituisia öitä kun nukkumisesta ei tullut mitään, maanantai 26 toukokuuta ollaksemme tarkkoja. Muistaakseni edeltävissä eikä seuraavissa päivissä ei ollut mitään erikoista, joka aiheuttaisi tälläistä rauhattomuutta.

Minulla on tapana jäähdytellä päivästä kun menen nukkumaan kertaamalla päivän tapahtumia ja rukoilemalla mennyttä sekä tulevaa käytäen siihen normaalisti tunninkin. Ottaen huomioon tämän tavan aika jona uni ei tullut pantiin hyvään käyttöön rukoilemalla. Todella omituinen juttu tapahtui rukoillessani ja se tuntui kuin käteni ja jalkani olisivat olleet liekeissä! Minulla oli muistikuva profeetasta, joka yritti olla puhumatta Jumalasta aiheuttaen tunteen että hänen luunsa olisivat tulessa.

Tämän muistikuva säilyi aamuun asti mitä ei aina tapahdu. Tämä aiheutti ankaran raamatun tutkimisen löytääkseni kohdan jossa puhutaan liekehtivistä luista. Toden totta sieltähän se löytyi Jeremia 20:9, jossa puhutaan juuri tästä tapahtumasta.

Muutama päivä ennen tätä unetonta yötä Terhi mainitsi, että ylityslaulujen aiheita ei ylenkatsottaisi jos sattuisin sellaisen saamaan. Tämä mielessäni katsoin Jeremian liekehtiviä luita hiukan laajemmassa kontekstissa seuraavat kohdat pomppasivat raamatun (Käytin Englanningkiellistä KJV käännöstä, jossa nämä ideat ovat esillä selvemmin kuin suomenkielisessä käännöksessä.) tekstistä:

1. Jumala on huijannut Jeremiaa.
2. Jumala on vahvempi kuin ihminen.
3. Jumalan sanan julistus tuottaa pilkkaa Jeremialle.
4. Jeremia päättää olla puhumatta Jumalasta.
5. Tuli on suljettuna Jeremian luihin koska hän ei puhu Jumalasta.
6. Jeremia jättää vainoajansa Jumalalle.
7. Ylistys Herralle!

Välittömästi kirjoitettuani nämä ajatukset lähetin ne Terhille sillä mielellä että niistä voisi/pitäisi tehdä ylistyslaulu, kuten hän oli aikaisemmin pyydellyt.

Tällä rintamalla oli hiljaista neljänteentoista kesäkuuta kun heräsi rytmiseen antifoniseen lauluun, jonka takia jouduin nousemaan, kävelemään yläkertaan ja kirjoittamaan kuulemani sanat muistiin. Palattuani sänkyyn rukoilin asiaa ja nukahdin uudestaan vain herätäkseni uudestaan toistamaan edellisen eri rivillä.

Käytin seuraavan päivän tutkimalla Jeremian kirjan kirjan jakeita 20:7-13 ja yritin kekata samanlaisia antifonisia säkeitä joita olin yöllä kirjoitellut. Sain aikaiseksi kuusitoista riviä joiden tekemisen aikana muutin harmikseni alkuperäisiäkin rivejä enkä enää tekemälläkään muista mitkä ne olivat. Kirjoitin yhden tai useamman rivin jokaisesta jakeesta paitsi jakeesta kaksitoista jossa puhutaan vihollisille kostamisesta. Henkilökohtaisesti se ei pudonnut kauhean hyvin etenkin ottaen huomioon Kristillisen periaatteen “rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat”, jonka Jeesus toi esille hyvinkin selvästi. Näkemys tästä muuttui sen jälkeen kun kävimme sisäisen paranemisen palvelussa Espanjassa. Tosiasia että olemme jatkuvassa sodassa riippumatta siitä olemmeko Kristittyjä tai ei tuli todemmaksi. Kaikkien ihmisten vihollinen tuli todellinsemmaksi ja hänen keinoja kaihtamaton halunsa ajaa meidät totaaliseen tuhoon ja epätoivoon sai jakeen kaksitoista tuntumaan paljon omemmalta jonka seurauksena lisäsin rivin alkuperäiseen tekstiin. Tässä mitä kirjoitin:

You have deceived me, I think
When I cried out, shame
I am deceived, I know
When I spoke, violence

I will not mention Him, I tried
Burning in my heart, You are
I cannot walk away, I hope
I will not speak of Him, I said
Shut up in my bones, like fire
I will not walk away, I prayUnfortunately, there is midwayfire.com cheap cialis no way to project whether or not a child will suffer from cerebral palsy.

Will I halt, be enticed
Sing unto the Lord, I say
You are with me mighty one, terrible
Study my cause, I plead
My enemies will not prosper, ashamed
The Lord has delivered me, I declare
Praise the Lord!

Suomennos näistä olisi kutakuinkin seuraava:

Olet pettänyt minut, luulen
Kun huusin, häpeää
Olen petetty, tiedän
Kun puhuin, väkivaltaa

En mainitse Häntä, yritin
Polte sydämessäni, Sinä olet
En voi kävellä pois, toivon
En puhu Hänestä, sanoin
Suljettuja luihini, kuin tuli
En kävele pois, rukoilen

Pysähdynkö, lankeanko
Laula Herralle, sanon
Olet mahtava, peljättävä
Tutki minut, anon
Viholliseni eivät menesty, häpeissään
Herra on vapauttanut minut, julistan
Ylistäkää Herraa!

Nyt vain odotellaan josko Terhi uudelleenjärjestelisi rivit, pudottaisi ne joita ei saa lauluun sopimaan ja tekisi melodian sanoille. Sitten nämme tuleeko siitä ylistys laulu, joka kantaa korkeimman Jumalan voitelua.

Seuraavassa blogi artikkelissani nähdään millainen biisi näistä sanoista syntyy