Oli automme vuosihuollon aika. Vein sen huollettavaksi listan kanssa asioista mitä olimme autosta rikkoneet tai mitä oli vuoden aikana hajonnut. Riemukseni sijaisauto, jonka sain käyttööni, oli pari luokkaa parempi kuin mitä olin varannut. Ajoin pois hyvällä pössiksellä vääntäen radion nupit sellaiseen asentoon, joka saa vaimoni kuoriutumaan nahoistaan. Vanhana hevi-diggarina kuuntelin aivan pähkinöinä jotain vanhaa kasarimättöä. Tämä kuitenkin pysähtyi kuin seinään aiheuttaen kanavanvaihdon sen jälkeen kun miespuoliset juontajat alkoivat keskustella siitä, miten hyvin heidät ‘oli varustettu’. Tapahtui kuitenkin ns. Ojasta allikkoon-ilmiö kun löysin itseni kuuntelemasta pornotutkijaa, joka oli tutkinut pornon “myönteisiä” vaikutuksia suomalaiseen seksielämään hihittelevien juontajien riemuksi. Ei muuta kuin kanava jälleen vaihtoon. Tällä kanavalla puolestaan lähetettiin rietasta pop -biisiä, jossa laulettiin mukamas pelastavasta rakkaudesta, joka mielestäni oli idioottivarma tapa tulla heitetyksi iankaikkisesti palavaan tuliseen järveen. Jo riittää!
Miksi ylipäätään päädyin kuuntelemaan tälläisiä lähetyksiä, saatat kysyä? No, normaalisti olen autossani aseistettu Ääniraamatulla ja suosikki-ylistysmusiikillani joten minulla ei ole tapana altistaa itseäni edellämainittujen kaltaisille kanaville. Ennen kylläkin tein niin ja nyt jälkiviisaana on helppo sanoa, että maailman populaarikulttuuri turruttaa meidät jumalattomille tavoille ja se, että valitsee kuunnella Jumalan Sanaa ja ylistysmusiikkia herkistää meidät Jumalalle ja Hänen tavoilleen.
