Asuttuamme Tebulin kanssa jonkin aikaa päijänteentiellä missä “talonmies” tiesi jokaisen liikkeesikin aloimme etsimään uutta asuntoa ja löysimmekin sellaisen välitystoimiston kautta. Ei voi muuta sanoa kuin että olen onnellinen kun ei niiden riistäjien kanssa tarvitse enään olla tekemisissä. Hyvänä esimerkkinä oli keittiön kalusteiden kunnostus, joka oli minun senhetkinen ammattini. Asiakas olis ehkä korvannut hiukan enemmän, mutta tämä välitysfirma torpeedoi kaikki yritykset ja saimme vuokrahyvitystä tarvikkeiden verran. Semmosta hyväksikäyttöä että oksat pois!

No asunto jonka saimme untuvaisentieltä oli kahdeksannessa kerroksessa ja varustettu upealla merinäköalalla. Huvittavana yksityiskohtana kavarimme asuivat samassa taloyhtiössä toisella puolella katua ja heidän näköalansa oli Nesteen huoltoasama.

Asuessamme pilvien korkeudella perheeseemme lanseerattiin termi “bumerangi katse”, koska meillä piti olla verhot / sälekaihtimet kiinni ettei naapurit näe!!!???!!! Meillä ei ollut yhtäkään naapuria joka olisi fyysisesti pystynyt näkemään sisälle meidän asuntoon joten ainut johtopäätös oli ja tuntuu olevan edelleen on se että naapurien katse ei kulje perinteistä suoraa linjaa vaan se ensin kipuaa naapuritalosta (kolmikerroksisia) meidän kahdeksanteen kerrokseen ja tekee sen jälkeen mutkan ja kurvaa sisälle meidän asuntoon. Eikös Spede joskus tehnyt ohjelmia tälläisestä logiikasta?
slovak-republic.org levitra price Again the list is endless.

Aika untuvaisentiellä meni minulta pahasti ohi vaikka siihen mahtui naimisiinmeno, Rebekan syntymä, työt, seurakunta ja kolu. Tai ehkä juuri siksi asiat menivät ohi kun oli aivan liian monta rautaa tulessa.