Kun kolmenkympin raja alkoi lähestyä ja olin tehnyt toimistohommia jo muutaman vuoden huomasin kaksi asiaa. Ensimmäinen oli ajoittain kovaksikin äityvä alaselän kipu ja toinen oli lisääntyvä rasvakerros mahan seudulla. Ensimmäinen selkeästi johtui fyysisen työn vaihtamisesta istumatyöhön samalla kun muut toiminnot säilyivät ennallaan. No yllätys yllätys toimisto vässykän selkähän ei sellaista kestä ja se menee rikki. Onneksi varsinainen ruoto on kunnossa, mutta ne lihakset. Toinen minulle henkilökohtaisesti järkyttävämpi muutos oli michelin renkaat jotka alkoivat koristaa mahaani. Terhin mielestä olen alipainoinen ja minun tulisi lihota vähintään 20 kiloa, mutta jos on aina ollut langanlaiha niin pienikin muutos tuntuu pahalta!

Näisitä huomioista johtuen päätin että jotain on tehtävä. Juokseminen oli poissuljettu, koska se vain on kaikinpuolin vastenmielistä puuhaa, johtuen varmaan ikävästä muistijäljestä, joka peruskoulun pakolliset juoksutunnit Myllypuron pururadalla (nykyisellään näköjään rakennettu taloja täyteen). Nuoruudessa nähtyjen Kontulan pommisuojan punntisaleissa viihtyneiden narsististen lihasmöykkyjen tähden kuntosalit tuntuivat jotenkin vierailta. Pelastuksen kuntoilu dilemmaan toivat isän joskus 80-90-luvun taitteessa Sveitsistä tuomat muovikuoriset Kontulasta joko Stadikalle tai Kumpulaan.

Kun kuntoilusta tuli vähän vakavampaa täytyi tietenkin tehdä investointeja, jotta homma olisi hauskempaa. Ensimmäisenä listalla oli tietenkin uudet luistimet (edelleen käytössä). Sorruin Salomonin “markettiluistimiin” johon sai 80mm pyörät. Samalla täytyi tietenkin hankkia sauvat ja muita suojavarusteita, joista enään on käytössä sauvat, hanskat ja kypärä.

Tyypillinen suomalainen mies kun olen, pyörätiet muuttavat olemustaan välittömästi kun liikkumismuoto on jokin muu kuin kävely ja ovat kilparatoja joilla taistellaan verenmaku suussa siitä kuka pääsee kovimpaa. No etenkin alkuaikoina tämä johti totaalisiin simahtamisiin kun ei luonto antanut myöden päästää ketään ohi. Tähän rohdoksi Polarin M61 sykemittari jossa on rajat joiden yli en “saa” mennä vaikka joku meniskin ohi. Mä nääs treenaan kestävyyskuntoa.

Toinen ongema oli sauvojen kanssa luistelussa juominen. Ainut luonnollinen asento, jossa pullon sai luonnollisesti suuhunsa nosti sauvan pystysuoraan ylös. No se sauvan pirulainen tarttui muutaman kerran puiden oksiin niin että se meinasi viedä puoli päätä mennessään. Toinen ongelma juoman kanssa on se että sitä ei saa rontattua mukanaan pidemmällä lenkillä tarpeeksi. Päänirtoamis ja jano-ongelmaan ratkaisuksi löytyi CamelBak Rogue jossa sai kuljetettua snadisti kamaa ja kaks litraa juotavaa.

Kun kelit huononivat, ajattelin että olin pakotettu vaihtamaan pyöräilyyn ja ostin talvikauden pyöräksi Raleighin hybridin polkimilla joissa on sunnuntai- ja lukko-puoli. No se lukkopuoli on ainut jolta osaan enään polkea kunnolla ja harmittaa etten ostanut kunnon pyörää.Bioperine ensures faster absorption of the other ingredients of https://www.unica-web.com/archive/2018/MIKE-WHYMAN-candidate-UNICA2018.html purchase generic viagra Caverta tablets, a deformed male reproductive organ, Peyronie’s disease, stomach ulcers or any types of bleeding problems or, if you are taking any other medicines.Never take this medication soon after the heavy fat meal because it will delay the effect of the medicine takes around 40 minutes to get into effect.

Luonnollisesti kaikkea muutakin rekvisiittaa on “täytynyt” hankkia ja ainoat asiat joka ovat hintansa väärtejä ovat pyöräilyhousut, talvipyöräilyasu ja nastarenkaat. Kaikki muut lajikohtaiset zuubehöörit ovat käytännössä aikamoista rahastusta. Tai siis kaikki ovat rahastusta, mutta noita korvaavia tuotteita en ole keksinyt.

Niin siitä pahoinvoinnista vielä, jos lenkillä ei tunnu siltä että taju lähtee tai yrjö lentää niin koen, että koko homma on jotenkin mennyt täysin hukkaan. Parhaimpia paikkoja tämän tunteen saavuttamiseksi, jotka sattuvat minun lenkkien varrelle ovat:

• Karvasmäentie Turuntien suunnasta Kauniaisiin päin. Kaksi peräkkäistä mäkeä joissa on suhteellisen hyvä pinta, mutta jyrkkyyttä riittää.
• Vihdintie pohjoiseen Malminkartanontien jälkeen. Jonkin verran jyrkkyyttä etenkin jos vetää ylikulun korotuksen kautta ja pinta vaatii tarkkuutta.
• Kukintie Martinlaakson tien suunnasta. Pituutta puoli kilometriä ja euroopan huonoin pinta. Ei bysty liuttamaan yhtään.